Helluntaina

Jumala lähetti Jeesuksen pelastamaan maailman ja sen ihmiset. Valo tuli maailmaan, mutta pahojen tekojensa vuoksi ihmiset valitsivat sen sijaan pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa, kun taas se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta. (Joh 3:17-21)

Ihmiset kyselevät toisiltaan: ”Oletko tullut uskoon?” Mittaamme toisten uskoa heidän olemuksensa ja tekojensa perusteella. Oman uskomme me tiedämme – tai luulemme tietävämme. Muiden usko epäilyttää. Emme pysähdy miettimään mihin tarvitsemme tuota tietoa, varsinkaan muiden uskosta.

Helluntaina muistelemme, miten Jumalan Pyhä Henki laskeutui ihmisiin: Galilealaiset puhuivat ja erimaalaiset ymmärsivät heidän puheensa, kuulivat heidän puhuvan omilla kielillään. Jumala oli antanut lahjan, jonka avulla ihmiset voisivat kuulla Jumalasta. Ei siinä kyselty olivatko puhujat ”oikein” uskovia.

Jumala on reilu ja armollinen työnantaja, antaa myös työkalut ja sen mukaan työn jälki näkyy. Lopputuloksena se, että valossa toimiessamme tulee näkyväksi ovatko tekomme lähtöisin Jumalasta. Puuhaillessamme pimeydessä, on kyseltävä jatkuvasti ”oletko uskossa”. Emme luota Jumalan armoon. Alamme suorittaa uskovaisuutta.

Armossasi, Jumala, anna meille sekin anteeksi.

Sirkku Lindstam
diakonissa