KOLME POINTTIA KIITOLLISUUDESTA
"Taas alkaa kiitoksella nyt tahdon päiväni...". Näin veisataan virressä 535. Mutta miten on? Aloitanko päiväni kiitosmielellä vai nurisemalla milloin mistäkin pielessä olevasta asiasta? Soiko sydämessäni kiitosvirren sijasta valitusvirsi?
Otan kolme kiitollisuuteen kannustavaa ajatusta psalmin 65 äärellä. Siinä psalminkirjoittaja osoittaa kiitoksensa Jumalalle.
"Sinä kasvatat sadon ihmisille, pidät maasta huolen." (j.12)
Isä meidän -rukouksessa Jeesus opettaa meitä pyytämään jokapäiväistä leipää Jumalalta. Tänäänkin kaikki ajallinen hyvä tulee Jumalan siunauksena. Ihminen on pantu viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa. Taivaallisen Isämme ohella kiitämme niitä, joiden työn kautta meillä on kaikkea hyvää ruokapöydässämme.
"Sinä kuulet rukoukset." (j.3)
Meillä on rukouksia kuuleva Jumala! Ei ole niin pientä ja vähäpätöistä asiaa, jota ei saisi tai kannattaisi kertoa Jumalalle. Toisaalta ei ole niin vaikeaa tilannetta elämässämme, jossa Jumala olisi voimaton. Rukous kannattaa aina, koska Jumala siunaa niitä, jotka uskon rukouksessa lähestyvät häntä.
"Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi." (j.4)
Jumalan suurin lahja ja kiitoksen aihe on syntien anteeksiantamus. Jeesuksen sovituskuoleman tähden Jumala antaa, yhä uudelleen ja uudelleen, kaikki syntimme anteeksi, kun uskossa turvaudumme Vapahtajaan. Eikö siinä ole kiitoksen aihetta kerrakseen!
JARI NORDMAN