Messiaan kuuliaisuudesta armon osallisuuteen

Pyhät sakramentit, luterilaisittain kaste ja ehtoollinen, jäävät armon välineinä ehkä mysteereiksi. Myös Jeesuksen maanpäällinen pelastustyö alkoi kasteella, ja toimintansa loppuvaiheissa hän asetti ehtoollisen. Johannes Kastajan parannuksen kaste oli synnittömän Messiaan ihmisen osaan siirtymistä, kuuliaisuutta Isälle. Jeesuksen kasteessa olivat läsnä paitsi Poika itse, myös Pyhä Henki kyyhkysen kaltaisena ja Isä äänensä kautta: ” Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Paikalla olevat näkivät, kuulivat ja aistivat kolmiyhteisen Jumalan läsnäolon.

Kuten Jeesuksen kasteessa, myös kristittyjen kasteessa on läsnä Jumala. Meidäthän on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Vettä on kristillisessä kuvastossa käytetty armon ja puhdistumisen vertauskuvana. Kaste tekeekin meistä pelastettavissa olevia: syntiset puetaan valkoisiin vaatteisiin, puhtauteen ja täydellisyyteen Jumalan silmissä. Kaste liittää Jumalan yhteyteen, armon osallisuuteen.

Me tarvitsemme kastetta, armahdetuiksi pääsyä. ”Kastakaa ja opettakaa”, kuuluu lähetyskäsky.  Kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Maanpäällisen toimintansa lopussa Jeesus lunasti meidät ristillä kuollessaan omakseen – jos vain haluamme. Armon kaste ja usko Jeesuksen sovitustyöhön riittää.

Ehtoollisyhteydellä Kristukseen ja toisiin kristittyihin, Jumalan sanaa tutkimalla ja kasteen armoa aina uudelleen muistamalla pysymme hengellisesti elossa, osana Jumalan seurakuntaa.

SANNA JAAKOLA