Armoa
Jumala on antanut lakejaan ihmisten noudatettaviksi. Tärkeimmät ohjeet, kiellot ja velvollisuudet on kirjattu kymmeneen käskyyn. Ne alkavat varsin pontevalla ilmoituksella: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi.” Siinä on lähtökohta koko elämälle. Jumala on suuri, hän on ainoa, hänen voimassaan me elämme.
Vaan mitä tapahtuu sitten, kun ote alkaa lipsua Jumalan antamien käskyjen suhteen? Heti ensimmäisen kohdalla törmätään ristiriitaan: Jumala ei aina pysykään Jumalan paikalla. Elämässä on niin paljon muutakin – kiinnostavampaa, tärkeämpää, mukavampaa. Elämä ilman sääntöjä kuulostaa ehkä jännittävämmältä ja paremmalta kuin tarkkojen ohjeiden alla oleminen. Jumala on kuitenkin ehdoton siinä, ettei hän hyväksy sääntöjen rikkomista. Jumalan käskyjen rikkomista kutsutaan synniksi. Ja siinä kohtaa ollaankin pulassa.
Koska Jumalan käskyjen noudattaminen osoittautui ihmiselle mahdottomaksi, Jumala lähetti poikansa Jeesuksen pelastamaan meidät synnin alta. Hänen kuolemansa mahdollisti meille sen, että kelpaamme Jumalalle. Armoa on tarjolla. Ihan jokaiselle. Ei tarvitse kuin pyytää. Jeesus odottaa jokaista, joka häntä kokee tarvitsevansa.
”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” (Ef. 2:8-10)
Henna Huppunen