Mikko Pelkosen blogi

 

 

VALVOMMEKO, OLEMMEKO VALPPAITA

Markuksen evankeliumissa 1:15 on kirjoitettu: ”Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.

Kirkkovuoden viikon erityisteemana on valvokaa. Tuolla viitataan valppaana olemisen välttämättömyyteen Jumalasuhteessamme, omien mielipiteiden, puheiden ja tekojen jatkuvassa tarkastelun oikeudessa sekä velvollisuudessa. Ei riitä, että satunnaisesti tai joskus aikanaan olemme löytäneet tai luoneet ns. oikeat arvomaailmat ja tunnustaneet Jumalalle tahdostamme olla Hänen lapsiaan. Usko on jatkuvaa kasvun halua Jumalasuhteessa.

Parannuksen teko on kiitollista työtä. Edes hetken vertaa ei tarvitse luulla olevansa valmis Jumalan tai lähimmäisten silmissä. ”Jokaiseen aamuun” saa lähteä puhtaalta pöydältä Jeesuksen armon tähden.  Ihmisen ei saa tai ei tarvitse luulla itsestään isoja, siinä on evankeliumin ydin. Meille on pöytä valmistettu evankeliumin kautta kuntoon. Välttämättömäksi tarpeeksi on asetettumassa nöyryys henkilökohtaisten puutteiden tunnustamisessa ja jätettävä Jumalalle tilaa sisällämme. Jumalan valtakunta tuli lähellemme Jeesuksen myötä ja se on sitä jokaisena hetkenä. Uskokaa evankeliumi ei ole käsky, vaan mahdollisuus.  Evankeliumi on ilosanoma.

Opettaessani nuoria kristinuskon aihepiiristä käskyt, korostan niiden olevan keinoja ohjautua valvomiseen ja valppauteen Jumalan tahdosta. Saamme jatkuvasti mahdollisuuksia erilaisten seurakuntayhteyksien kautta löytää uusia näkökulmia. Kysyähän voikin, kuka meistä esim. illalla päivän päättyessä rohkenee tunnustaa itselleen ja Jumalalle toimiensa ja ajatusmaailmansa olleen käskyjen mukaisia. Eipä taida yksikään. Jumala ei hyväksy välinpitämätöntä asennetta syntisyyteemme, emme saa hyväksyä itsellemme sitä mikä on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, ei siltikään, vaikka kaikessa armahtajamme onkin Jeesus Kristus. Pyrkimystä parempaan on haluttava ja etsittävä, puhumme kilvoittelusta. Silloin Jumala voi toimia meissä. Käskyt osoittavat kykymme hyvään varsin puutteellisiksi.

Valvominen, valppaana oleminen on myös rajallisuuden tunnustamista. Näin Kristus vapautti ryövärinkin, nöyrän uskon kautta.

 

Jukka Kaunisto

nuorisotyönohjaaja