Rouva Hulda Huoleton

Muistatko lastenlaulun rouva Hulda Huolettomasta? Hän on neljän lapsen äiti, ja vanhin lapsista on merimiehen vaimo. Ilmeisesti lapset ovat siis jo kasvaneet, koska vanhin heistä on ennättänyt naimisiin. Muistan joskus miettineeni, miten neljän lapsen äiti voi olla huoleton. Eihän äitiys todellisuudessa ole muuta kuin huolta ja huolehtimista.

Pienen vauvan kanssa huolta aiheuttaa syömisen tarkkailu, nukkuminen ja vatsavaivat. Liikkuvaisen taaperon kanssa saa jatkuvasti olla seuraamassa, minne tie vie ja mitä menee suuhun. Koululaisten kanssa on jo murhetta kaverisuhteista ja koulunkäynneistä – puhumattakaan sitten niistä teini-ikäisistä, jotka ravisuttavat koko perhettä hallitsemattomilla tunteenpurkauksillaan.

Miten Hulda saattaa olla niin huoleton? Onko hän rento äiti, joka vähät välittää, vaikka lapset joutuisivat minkälaiseen vaaraan? Vihelteleekö hän keittiössä kattiloidensa ääressä onnellisena siitä, että lapset juoksevat omissa touhuissaan?

Vai onko Huldalla luottamus johonkin suurempaan – sellaiseen, jota ei laulussa mainita? Mihin hän perustaa elämänsä ja oman huolettomuutensa?

Jeesus kehottaa seuraajiaan olemaan huolehtimatta huomisesta. Hän pyytää katsomaan kedon kukkia ja taivaan lintuja – ymmärtämään sen, että niistäkin Jumala pitää huolen, vaikka ne eivät itse ymmärrä elämän ahdistuksista tuon taivaallista. Hän muistuttaa, että olemme Jumalalle arvokkaita. Hän pitää meistä huolen – ja hyvin pitääkin!

Huolettomuus ei tarkoita sitä, ettei itse yritä. Huolettomuus on luottamista siihen, että kävi miten kävi, Jumala kantaa. Hän antaa voiman kulkea kunkin päivän vaiheet läpi. Ei tarvitse jaksaa kuin tämä hetki. Ei tarvitse kantaa huolta eikä murhetta, vaan luottaa siihen, että joku muu huolehtii puolestamme. Riittää, kun tekee oman osansa.

Opeta päivä kerrallaan ottamaan kädestäsi.

Aurinko laskee aikanaan, vaan pysyn lähelläsi.

Ei silloin yö, ei kuolema minua seuraa matkalla

tie kulkee uuteen aamun.

Virsi 530:4

 

Henna Huppunen