Mikko Pelkosen blogi

 

Tapakristillisyydestä

Ensi sunnuntain saarnatekstistä selviää, että Jeesuksella oli tapana käydä kotikirkossaan säännöllisesti. Joka sapatti. Satoi tai paistoi. Huvitti tai ei. Evankeliuminsa 4.luvussa Luukas kertoo: ”Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan.” 

Joku viisas on todennut: ”Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua.” Osuvasti sanottu. Joskus nimittäin ajatellaan, että elävä usko ei kaipaa kristillisiä tapoja. Tavat vain kangistavat uskoa! Tällainen ajattelutapa on kuitenkin väärää hengellisyyttä. Me tarvitsemme kristillisiä tapoja. Tavat pitävät elossa itse asian. Ne varjelevat meidät monelta pahalta. Jos Vapahtajamme Jeesus kävi viikoittain jumalanpalveluksessa, eikö meillä olisi moninkertainen syy seurata hänen esimerkkiään.

Tietenkään pelkkä tapa ei pelasta. Tarvitaan sydämen usko ja luottamus Jeesukseen. Mutta juuri kristillinen tapa, kenties jo lapsuudessa omaksuttu, auttaa meitä pysymään Vapahtajan lähellä. Etenkin silloin, kun uskonelämässä on vaikeita aikoja, tapa pitää meidät hengissä. On helpompi selvitä raskaista hetkistä, kun on tullut tavaksi hakea turvaa Jumalan sanasta, ehtoollisesta ja rukouksesta. Ja mikä sitten olisi tapakristillisyyden vastakohta? Tavaton kristillisyys? Fiilispohjainen kristillisyys?

Eiköhän siis oteta tänä alkaneena vuotena tavaksi käydä kirkossa mahdollisimman usein. Kuka tietää, minkälaisia siunauksia kyseinen tapa tuo tullessaan!

JARI NORDMAN