Valo päälle

Meillä harrastetaan taskulamppuleikkejä. Pimeässä vessassa odottaa seikkailu, kun vuoroin laittaa lampun päälle ja vuoroin sammuttaa sen. Lisäksi vessan tavarat saavat uskomattomia muotoja, kun niitä tutkii taskulampun valossa. Pienet äänitehosteet luovat väräjävää tunnelmaa. Vain turvassa ollen voi tutkia jännittäviä kohteita.

Joskus tuntuu, että oma tai ystävän elämä on kuin pimeä vessaretki. Pienesti paha haju ympärillä ja viemärin pulputus elämän äänenä.  Ajattelija Matti Nykänen sanoo: ”Elämä on ihmisen parasta aikaa”. Minusta ei oikein vaikuta siltä. Toki ihania asioita ja kauneutta on paljon. Mutta siinä sivussa tulee kukkuralasti kipua, häpeää, sotaa, nälkää, epäoikeudenmukaisuutta, sairautta ja ahdistusta. Onpa mänttiä, jos tämä on parasta.

Tokaisin näissä tunnelmissa iltasella miehelle: ”Ei tätä elämää pysty käsittämään.”  Viisas mies totesi takaisin: ”Ei niin, jos Jumalaa ei ole.”

En oikeasti käsitä, miten tätä pimeää vessaretkeä voisi elää, jos Valo ei kulkisi mukana. Jeesus sanoo olevansa valo, eikä kukaan, joka seuraa Häntä kulje ikinä pimeässä. Toden totta! Jeesus on se toivo, että tällä kaikella on joku järki. Että koko ympärillä ja minussa oleva pahuus on voitettu. Että valo ei ole vain pientä fikkarin valoa, vaan täydellinen kirkkaus.

Jeesus-valo luo myös turvan, jonka avulla uskaltaa kurkkia omia pimeitä kohtiaan. Tai ottaa vastaan toisen hätää. Tai ihan vain kulkea tällä elämän vessareissulla pieniä yksityiskohtia hämmästellen. Nykäsen Matille ja muillekin tiedoksi, että uskon ikuisen elämän olevan ihmisen parasta aikaa. Sitä odotellessa sytytellään Valoa.

Tuija Nuutinen